En tiedä johtuuko se vuodenajasta, lastenvaateliikkeiden valikoimissa olevista ihanista, pienistä vaatteista vai ystäväpiirin viime aikaisista lisääntymisistä, mutta minulla on jonkin asteinen vauvakuume.. Ajatuksen tähän kirjoitukseen sain lukiessani Eeviskäisen elämää-blogin tuoreimman postauksen :)
Tyttäreni on juuri tänään 1v7kk ja olen alkanut miettiä, että hieman päälle 2v voisi olla sopiva ikäero.. Itse olen ainoa lapsi ja tunnen jääneeni jostain paitsi.. Muistan kun koulussa joskus puhuttiin, että ainoana lapsenahan saa tietysti kaiken.. minkä kaiken kysyn minä?! Ei ainakaan kaikkia leluja mitä halusin (kiitos lujaluonteisen äidin, joka sittemmin mummona lipsunut reilusti tästä :D ). Itse asiassa pienempänä en ymmärtänyt ollenkaan, jos ystäväni tappeli sisaruksensa kanssa että eivät ne toisiaan "tapa" vaikka siltä ehkä näyttikin.. Toisaalta olin ollut 1-vuotiaasta lähtien päiväkodissa, että osasin kyllä olla toisten lasten kanssa. Itse kun tällä hetkellä hoidan tytärtä vielä kotona niin pyrimme käymään kerhossa ja tuttavilla, että tyttö saa leikkiä muiden lasten kanssa.
Välillä olen täysin varma ja valmis, että ehdottomasti haluaisin kokea sen kaiken uudelleen.. mutta niinä päivinä kun tytär kiukkuaa mietin että haluanko todella tätä tuplaten?! Tai vaikkapa triplaten?! Itselleni selvisi edellisen synnytyksen jälkeen, että istukassa oli kaksi lisäpussia... Se tuntui hurjalta, kun katseli nukkuvaa vauvaa sitterissä ja mietti että entä jos niitä olisikin kolme siinä rivissä. Aiemmin emme olleet puhuneet puolison kanssa lapsiluvuista mutta hän tuumasi asian kuultuaan, että sitten olisi lapsiluku tullut täyteen kerralla.
Olen huomannut, että tutuilla joilla esikoinen suunnilleen kahden vuoden ikäinen, on jo toinen tulossa tai peräti jo syntynyt.. Itsekin mietin, että voiko olla sopivampaa ajankohtaa kuin nyt kun lapsi alkaa olla jo hieman omatoiminen ja kun en kerran töitäkään ole vielä löytänyt.. miksi odottaa? Uskon vahvasti siihen, että asioilla on oma tarkoituksensa ja jos jokin asia on tarkoitettu niin se myöskin tapahtuu.. No todettakoon tähän lopuksi vaikka sitten näin, että aika näyttää miten haaveen käy ;)
Heippa!Kommentistasi löysin tänne, kiva blogi sinulla!Meillä ikäeroksi tulee 2v8kk ja se on omasta mielestäni aika hyvä ikäero. Eevi on jo sen verran isompi, että ymmärtää enemmän ja on jo täysin kuiva ja muutenkin omatoiminen syömisen, pottailun ja nukkumaanmenon suhteen. Ainakin näin alussa pääsee ehkä hiukna helpommalla kun ikäero on vähän reilumpi.
VastaaPoistaTosin toinen puoli on se, että mitä pienempi ikäero, niin sitä varhaisemmin yhteiset leikit alkavat ja lapsista on seuraa toisilleen. Alku tosin on sitten rankempaa kahden pienen kanssa.
Me emme oikeastaa miehen kanssa suunnitelleet mitään, ajankohta vain yksi kerta tuntui oikealta ja siinä se sitten olikin.
Kiitos, kiva kuulla kommentteja :) Aivan se on kyllä varmasti sopiva ikäero. Itsekin tuota miettinyt, että neiti olisi omatoimisempi :) Ja onhan toki jo nytkin. Viimeksi neuvolassa, joku noin 5v tyttö kysyi tyttööni viitaten "onko tuo sun vauva" johon naurahtaen vastasin, että "joo mutta ei se taida enää vauva olla". Ihan käsittämätön miten äkkiä lapsi kasvaa, muuttuu ja kaikkea..
VastaaPoistaMoni sanoo, että kun lapset pieniä niin on raskaampaa mutta toisaalta heistä on niin paljon seuraa toisilleen kuin sitten isommalla ikäerolla pelkkää tappelukaveria :)
Katsotaan miten meidän käy :) Esikoisen kanssa oli vain ajatus, että saa tulla kun on tullakseen ja ajankohta oli juuri sopiva :) En ole mitenkään urahenkinen ihminen ja nautin siitä, kun vielä pystyn neidin kanssa laatuaikaa viettämään kotosalla :)