perjantai 29. kesäkuuta 2012

Ajatuksia

On se uskomaton tunne, kun voi jo keskustella oman tyttären kanssa vaikkakin hän on vielä alle 3-vuotias. Kovin syvällisiä keskustelut eivät vielä tokikaan ole (toivottavasti jonain päivänä on ja keskusteluyhteys säilyy), mutta hauska tietää mitä toinen ajattelee.. Noinkin pienet lapset voivat jo pohtia monenlaisia asioita. Nämä lyhyet, pienet keskusteluhetket ovat ihan parhaita <3 Meidän isä on melko paljon töissä varsinkin nyt kesäaikaan niin on ihana kun on kuitenkin omasta lapsesta seuraa. 
 
Minulla on sellainen "sukuvika", että vedet valuvat silmistä jopa silloin kun naurattaa kovasti. Muistelen, että lapsuudessa ala-asteella luokkamme oli kerran hävinnyt jonkin jalkapallomatsin ja olin ystävien kanssa juttelemassa jotain hauskoja juttuja ja vedet valui silmistä.. no tottahan toki naapuriluokan pojat luuli, että itken koska hävisimme pelin. Nykyään yhä useammin kun seuraa oman lapsen touhuja, kuuntelee hänen juttuja tai lauluaan.. vedet valuvat silmistä tuon tuosta. Se on ihme, että on saanut aikaiseksi jotain noin ihanaa kun miettii taaksepäin omaa lapsuutta ja nuoruutta ja kuinka vaikeaa lapsuuteni perhe-elämä oli. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Niiden kokemusten ansiosta olen vahvempi ihmisenä ja varmasti vanhempanakin. 
 
Viime aikoina blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle. Se johtunee kesästä ja myös siitä, että minua mietityttää niin paljon monet asiat.. Aloitan elokuussa uuden, haasteellisen työn ja jännitän jo nyt että miten tulen siinä pärjäämään. Mutta yhtä vahvasti kuin uskon, että kaikelle on tarkoituksensa, uskon myös siihen että asiat tulevat järjestymään - aina. 
 
Lämpöisää viikonloppua kaikille!!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

2,5vuotiaasta ja oma tyyli paras tyyli


Harmillisesti olin unohtanut julkaista tämän aiemmin, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Nythän neitimme on 2v 7kk ikäinen ja touhua riittää, siksi tämä blogin kirjoittaminenkin jäänyt hieman.. 


Eli tällaisia ajatuksia oli tällä äidillä 2,5-vuotiaasta :)


On se ihmeellistä miten lyhyessä ajassa huomaa kuinka paljon oma lapsi on kasvanut ja muuttunut. Yritän aina, kun vain muistan kirjoittaa neidin vauvakirjaan juttuja, joita hänen olisi sitten hauska lueskella isompana :) Itsellänikin on vielä tallessa oma vauvakirja ja joskus on hauska sitä lukea tai vertailla että minkä kokoinen on ollut tuossa iässä kuin oma tytär on nyt. 

Meillä on melko reipas, omatoimisuuteen pyrkivä 2,5- vuotias tyttö. Puhetta tulee välillä kovasti ja välillä niinkin paljon, että kuulemma hoitotätikään ei saa jutuista selvää :) Neitihän oli päivittäin perhepäivähoidossa puolen vuoden ajan kun olin töissä ja nyt kun olen työttömänä niin hän on 10pv/kuukaudessa virikehoidossa samassa perhepäivähoitopaikassa. Ennen aikaisempaa työtäni en voinut ymmärtää miksi lapsi laitetaan päivähoitoon, jos itse ollaan kotona, eihän siinä ole mitään järkeä. Ja lähinnä mietin, että vanhempi haluaa sitten vaan itselleen aikaa jne. MUTTA kun olin edellisessä työssäni niin aloin ymmärtää paremmin kuinka mahtava juttu virikehoito on! Ei ole kyse siitä, etteikö oma vanhempi jaksaisi hoitaa lastaan tai touhuta tämän kanssa. Lapsen on kuitenkin mahdollista saada erilaisia virikkeitä päivän aikana hoidossa ja leikkiä samanikäisten kanssa. Toisaalta sitten taas ne päivät, kun tyttö ei ole hoidossa, pyrin pitämään hoitopäivän rytmistä kiinni myös kotona: eli ruokailut, ulkoilut, yms. 

Hirveän paljon kuulee sanottavan jo 2,5-vuotiaallekin että "olet jo iso tyttö/poika". Toisaalta taas lapsi on vielä tosi pieni ja opettelee kaikkia juttuja. Ehkä tähän "iso"-kommenttiin liittyy sitten nämä vauvaleikit, joissa lapsi tulee vanhemman syliin ihan pötkölleen ja tunkee kättään suuhun. Ja viime aikoina joissain vieraissa tilanteissa esimerkiksi juhlissa jännityksen myötä on tytöllä koko käsikin mennyt suuhun. Aluksi yritimme kieltää ja sitten yritimme olla huomaamatta koko asiaa. (Eli kyllä tämä on vielä vanhemmillakin opettelua ;) ). 

Sitten ne sanat.. Tyttäreni käyttää paljon sanoja ja tosiaan jos innostuu kovasti puhumaan niin jutuista ei tahdo äitikään saada selvää. Melko moni sana tulee yleensä ihan oikein mutta joskus joissain tilanteissa huomaa, että kirjaimet ovatkin vaihtaneet paikkaa.. Esimerkiksi viimeksi mummolassa tyttö pyysi papalta, että "Kuoritko emonan?" :D Ja sitten kun kysyin häneltä että "kuori minkä?" niin hän vastasi että "omena". Melko monta kertaa tulee korjailtua, että miten jokin sanotaan oikein vaikka mitä se toisaalta haittaisi jos käyttäisi näitä hassun kuuloisia sanoja.. :) Hauskan kuuloista oli myös se, kun saman ikäisen kaverin kanssa tytär "väänsi" että kumpi sanoo "jäätelön" oikein :) Kummallakin oli ihan oma tyyli! :) Se kai se itselle paras onkin, oma tyyli <3


Pikkujalat.fi on aloittanut kesäalen

Kuten moni vaatekauppakin on myös kenkäkaupoissa nyt alkanut jo hiljalleen alet. Minua kiinnosti eniten Pikkujalat.fi ale mutta harmillisesti Sofien Schnoorin liiloista tähtitennareista oli koot jo vähänä tai ainakin ne koot mitkä mahdollisesti menisi meidän neidille ensi syksynä tai keväänä. Saa toki vinkata jos jossain muualla tulee vastaan :) Olin ajatellut näitä kaveriksi Racoonin liilalle välikausisetille :) Joo ehkä vähän liikaakin liilaa mutta makuasioista ei sovi riidellä :)

Toki sieltä löytyi myös paljon kesäisiä herkkuja sandaaleja tytöille ihanissa väreissä, jne. Ja varmasti myös pojille kivoja popoja :) Itse en osaa niitä poikien kenkiä niin katsella kun ei semmoista talosta löydy :) Mutta siis kipin kapin kenkäostoksille!
Sofiet (Kuva lainattu Pikkujalat.fi sivuilta)